Kuvapoimintoja sieltä, missä millonkin yhdessä kamera-kamuni kanssa kuljenkin ja jos meille löytyy yhteinen sävel, silloin tänne blogiinkin tulee täytettä. Tunnoista ja mielikuvista syntyy lauseita ja mukana jutuissani tassuttelee pieni Ruska Ilonpisara luonnossa tutkien siellä kanssani kaikkea mahdollista. Välillä innostun väkertämään jotakin käsilläni tai sitten teen jotain hassua omaksi iloksi - periaatteella fiilinkien mukaan.Usein vain unelmoin ja iloitsen pienistä asioista. Luonto on minulle rakas paikka.

Klikkaa isoksi!
Suolammmessa on tumma vesi
ja varpukasvit lisäävät rannantuntumassa
juurillaan ruskeita sävyjä.
Irtiraastuneet lumpeen ja vehkan paksut juuret
kelluvat rantavedessä.
Hajotessaan ne muuttuvat ensin värikkäiksi.
Rannan vedessä on myös paljon liekoja,
joita vesi on muokannut.
Tämän ns. helpon liekon toin kotiin.
Takalammella pesii joutsepari
ja aamusella ne huutelivat toisilleen
tai kurkiparille samalla lammella.
Minulle tuo on kuin joutsen ja se saa
paikan etupihan kivellä.
Tämä päivä on Ruskan.
Minulla on solmuluu,
jota nuo varikset ja harakatkin havittelee.
Tulevat äänekkäästi kärkkymään katonreunalle.
Tämä on minun
ja aion sen myös pitää itselläni.
Tienvarret ja pientareet ovat täydessä kukassa.
Puna-apilassa on tänä kesänä todella syvänpunainen väri.
Se on sitkeä sissi eikä hevin muuta paikkaa
kun jonnekin asettuu taloksi.
Juuret menevät yli puolen metrin syvyyteen
ja juuri kestää vetoa kuin nailonnaru,
joten sitä on vaikea kitkeä pois.
Salamatkustaja autossa,

jolle iski paniikki joutua pois kotoa kauas.
Auton sivulasia kipusi ylöspäin ulospäästäkseen.
Rantapusikosta taisi tarttua vaatteisiin.
Viikonlopun ulkoilureissut tehtiin tuttuihin maisemiin

Välillä satoi enemmän tai vähemmän,
toisinaan aurinko pilkisti.

Sunnuntai olikin jo kaunis päivä aurinkoineen.
Tuuli jonkun verran, mutta jo kirkastuva ilma mitätöi senkin.

Tämä asia meitä ihmetytti !
Onko tässäkin lammessa rapuja?
Paljon on puhuttu asiasta,
mutta ei ole tiedetty, että niin voisi olla.
Rantapolulla vain oli tällainen näky,
liekö sukeltajat tuoneeet tullessaan vedestä.
Kukkivat voikukkakummut

Keltaisenaan koko peltomaisema

kunnes parin viikon päästä elämänkaari on toisessa mallissa.
Valkoista hahtuvasadetta piisaa pitkäksi aikaa.
Se ei kastele, ei piiskaa kasvoja
vaan kuljettaa kevyesti tuulen kera uutta elämää mukanaan.
Joillekin se tuottaa harmia, vaikka kun ajattelen,
niin moniko pihan perennakaan on noin kaunis kukka kuin tämä
itseriittoinen ja itsepäinen voikukka.
Pesä hieno tuunattu
tammenoksan haarukkaan.
Ollut on rohkeutta
kun pihapiiriin rakentaa.
Savella kuori muotoiltu.
Ulkosivun heinäsistä.
osa roikkuu sivuilta.
En vain arvata tiennyt
että poikaskehto pehmyt,
se olikin höyhenistä.

Ensin hetken ajattelin,
tuon pesän hetimiten.
Hajoittaa sen meinasin
sitten muutin mielen.

Kiipesin ja mitä näin.
neljä munaa vihreää.
Rastasemot ylläpäin
lensivät ne hädissään.
Suuri oli niillä huoli
omasta kotipesästään.
Jos puuttuis toinen puoli,
mitä sitten tehdään?
Katselin ja aattelin,
en tätä halua tehdä.
Katsoin tuota, kuvasin,
mä tahdon
poikasetkin nähdä.
On ilo ollut seurata,
päivin illoin katsella
kun emot hoitaa toisiaan,
rakentaessaan kotiaan.
Kuoriutumaan odottaa,
ne pienenpieniä poikiaan.

Vaan Juhannusaattona
jo niin varhain aamulla
oli emo pienen hetken
poissa
tehden ruokaretken.
Niin johan kohta pian,
tuohon pesäpuuhun pihan
ne ryöstöretkelle tulivat
ja kaiken siinä tuhosivat.
Tuntomerkkeinä pitkä pyrstö,
ei auttanut nopea häätö.
Vain paita valkoinen vilahti
ja frakki kiiltävä hohti
pesältä pois lentäessään
nauraen ilkeästi perässään.
Suru oli emon palatessa,
suru suuri huomatessa.
Poissa munat, rikki pesä,
tällainenko meidän kesä ?
Luonto näyttää luontonsa,
tarkoitus on kai kaikella.
Toisen pesueen vielä ehkä,
rastasemot voivat tehdä.
Pihapuun vanhaan pesään,
jäljellä on vielä kesää.
Joskus kauan sitten poltettua metsää,

jossa ikikannot ovat kovaa ydinpuuta ja tervasta.

Tikka huomaa heti hyvän kolon kävylleen
ja maastossa onkin paljon tällaisia näkymiä
käpy kannossa.
"Vesihiisien pelastuslautta", sanottiin pentuna

kun nämä eläväiset levittäytyivät lumpeenreunalle.
Kun vähän liikahti ne pakenivat oitis kauemmaksi,
mutta palasivat pian samalle lumpeelle.
Joku kait täälläkin on piilossa kohdussa kasvaen ja varttuen.

Luonto on nyt täynnä kasvavia toukkavauvoja lehtiin kääriytyneenä.
Menneen vuoden kukinto suopursulla.

Ne säilyvät tiukasti varsissa pitkään seuraavaan kesään asti.

Uusi nuppuinen on kuin huopakukkanen,
niin pehmoinen ja värikäs.

Nuput aukeavat ensin uloimmilta reunamilta
keskustaa kohti.

Kukat ovat puhtaanvalkeat ja niissä on huumaava tuoksu.
ne myös houkuttelee hyönteisiä luokseen.
Karpalotkin ovat parhaassa
kukassaan pinkinpunaisin kukin.

Jos kosteutta riittää,
tulee hyvä karpalosyksy.

Mikään ei voita karpalomehua minun maussani.
Puolukat kukkivat parasaikaa,
toivotaan hallan pysyvän pohjan akan luona

Ne kasvavat mielellään hakatulla aukealla
myös lahokannon kaarnan välissä.

Uudet kasvannaiset ovat myös kauniin värisiä.

Paleltunut männyn latvaverso
kasvattaa heti uuden kasvannaisen alleen.
Usein siitä vain tulee epäkesko muoto.
Pastelleja sävyjä

Hennon vaaleanpunaista pehmeällä kissantassulla.
Se viehättää tätä hennonvihreää hämppyäkin.

Kohta se pudottautui maahan hietikolle
ja käpertyiliikkumattomaksi jalat kehoaan vasten.

Jonkunajan kuluttua lähti "vaaran ohimentyä"
hipsimään poispäin verkkaisin hypyin.

Variksenpojat ovat jo suuria,
mutta odottavat yhä emojaan tuomaan ruoan suuhun.
Kovaäänisesti ne komentavat pihalepikossa vanhempiaan.