Päivä on aurinkoinen eikä mummo halua minkäänlaista hattua auringonsuojaksi päähänsä.
Vähän aikaa sitä voi istua auringossa ilman hattuakin
ja kohta on kahvihetki ja mennään pihakoivun varjoon.
Piha on aidattu ja esteistä vapaa.Mummo pystyy hyvin liikkumaan omin avuin
ja lukeminenkin sujuu vaivatta silmälaseilla.
Mummolla on tuttu kirja kädessään
ja hän on sitä selaillut satoja kertoja vanhainkodissa ollessaan.
Paitsi itse kirja, niin myös kirjan välissä, on jotain mummolle rakasta.
Se jokin saa mielen niin liikuttuneeksi, valon kasvoille
ja puhetulvan aikaiseksi yhä uudestaan ja uudestaan.
Toisenlaisella penkillä hän istui puistossa odottaessaan rakastettuaan saapuvaksi.
1939 kirjoitettu kirje rakastetulle,
jonka hän on kirjoittanut istuessaan erään tutun puiston penkillä.
Kommentit