Kristallipisaroita elämän arkeen, niiden kautta valo moninkertaistuu.
Aurinko on harmaan pilven takana,
mutta tulee varmasti esiin ja tuo valon tullessaan.
Keskiviikoksi sitä luvattiin.
Aurinko kuivattaa pisarat niinkuin surun läpikäyminen kyyneleet,
jotka vaihtuvat kaipuuseen.
Vielä tekee kipeää päivän rutiinit ja varsinkin töihinlähdöt ja
kotiintulot. Ei ole ketään kelle toivottaa hyvää päivää
eikä kukaan toivota tervetulleeksi kotiin niinkuin sinä!
Puhun ja puhun tätä aina uudestaan kunnes pääsen keskiviikon yli.
Silloin haemme tuhkasi kotiin ja säilytän sitä kevääseen asti siinä uurnassa,
jota on yhdessä tehty.
Katselit aina oviaukossa kun tein savitöitä, välillä tulit ja halusit syliin.
Enkelisi hiukset maalasin tänään ja se on kohta valmis muutenkin.
Eilen nuotiolla ollessamme vuolin kaarnasydämiä
sen otsapantaan muistellen ja kerraten asioita,
joita siellä paikoilla ollessasi aiemmin tehtiin.
Se kaikki helpottaa meitä paljon.
Kaivoit kaikkia kukkapenkkejä, mutta yksi paikka,
jota aina kaivoit loppuun asti
ja jossa aina makasitkin on ollut koko ajan sinulle rakas.
Takapihalla, olohuoneen oven vieressä ikkunoiden alla.
Siinä on suuri kuoppa vieläkin jäljiltäsi
ja siihen tuhkasi aion laittaa ja enkelisi vierelle.
Ystäväsi siilit poikkeavat siinä usein
niinkuin aiemminkin. Se olkoon lepopaikkasi nytkin.
Ihmiset, jotka lukevat tätä, ymmärtävät tunteeni
ja tietävät kuinka rakas olet ollut meille!
Syntynyt elämä on aina myös poislähtevä, se on elämänlaki.
Luopuminen vain on niin vaikeaa ja ikävä !
Aurinko paistakoon meille kaikille !
Tänäänkin !
Kommentit