Viikon 28 matkakertomusta.

Sataa, sataa aina vaan,
loppuuko se milloinkaan?
Tuulee, tuulee aina vaan
ja vaahtopäät lyö rantaan.

Järvelle ei mennä voi
kun pelko täyttää mielen.
Siell jättilaineet ilakoi,
ne osaa kiusankielen.

Aurinkokin taitaa nyt,
se lomaviikkoa pitää.
Paistaa ei oo kerennyt,
sadepilvet matkaa itään.

Verkot vartoo veneessä,
vain ongella on käyty.
Lahdelmassa tyynessä,
siihen pitää tyytyy.

Mut mikäs meidän tässä
kun takka lämmittää.
Saa olla lämpimässä
ja olo miellyttää.

Voi lukea tai kirjoittaa,
tehdä mitä vaan.
Ei tuulet, sateet haittaa,
pistän kahvin tippumaan.

Tuuli myrskyn apuriksi,
se saapui pohjoisesta.
Viipyi keskiviikkon asti,
sää muuttui paremmaksi.

Sade kun oli lakannut,
 muuttui suunta tuulen.
Verkot venees oottaneet
sain alle tyynen pinnan.

Järveen yöksi seuraavaksi,
jännitystä sitten vähän.
Josko siikaa saaliiksi
vai joutuuko jättämähän,

vieraskirjaan merkinnän
jäi saalis pienoiseksi.
Totuus on, sen myönnän,
siiat muuttui ahveniksi.

Ainuttakaan ei verkossa,
vain onkilieroon tarttui.
Kyllä oli kieli solmussa,
mutta kokemusta karttui.

Tekosyitä ei keksiä,
 se ei kyllä kannata.
Hetki pitää miettiä
ja olla pokkana.

Kun ei tullut kalaa,
 sen hankkia voi torilta.
Ei tarvi syödä salaa,
se maistuu "aidolta".
Ihan itse
kalastetulta!