Nämä kuvat ei ole osallistuneet virallisesti Valokuvatorstaihin,
vaan olen näitä jälkeenpäin liittänyt samoihin aihesanoihin
sopiviksi kuvasarjoiksi löytäessäni Valokuvatorstain.

Nro 21
YLPEYS

Minä se olen suuri
 ja kurkotan taivaan sineen ojanpenkalta.
Vaikka kehunkin itseäni,
en silti halua olla ylpeä itsestäni,
mutta tuosta Luojan luomasta
 sinisestä taivaasta hentoine valkoisine pilvikoineen,
siitä olen todella ylpeä.

Nro 22
SYKSY

Syksy maalaa kaiken, veden alla olevat lehdetkin.

Kun kultapiisku kukkii niin silloin on syksy, sanoi mummoni aikanaan.
Leikittelin mustamarja-aronian syyslehdillä
 ja kultapiiskun oksilla nurmikolla.

Putoavat lehdet tuovat aina haikeuden, mutta mukanaan myös sen taidon ajatella,
että elämä on kiertokulkua kaiken aikaa.
 Kaikki muuttuu ajan kanssa ja taas tulee uusi kevät,
 joka valmistaa uudet syksyn lehdet
 antamaan uutta voimaa seuraavalle kasvulle.

Nro 23
 HYLÄTTY

Tikan puunkoloon asettama käpy.
Oli tainnut jäädä työstämättä,
 koska viipyi sinä koko lomaviikon ajan
vai oliko jätetty myöhempää ajankohtaa ajatellen siihen.

Nro 24
VALMIS

Ei, ei tämä ole kukkapenkki
 vaikka onkin niin kauniissa väreissä.
Tämä on valmis
ainakin melkein valmis.
 Minulle tällä erin valmis, koska yksi tavoite on saavutettu.
80 -luvun alussa kasvimaalla oli suuri mansikkamaa,
 mutta sitten se jonnekin vain hävisi sieltä.
 Nyt sitä sinne laitetaan uudestaan taas.
Kuva viime syksyltä

Nro 25
 VALKOINEN

Valkoinen on kolttu enkelillä.
Kasvot ja kädet ostettu, muu on kierrätystä.
Syksyn viimeinen gladioluksenkukka sylissänsä.
Kuva vuodelta 2007