Metsässä kaukana siellä,
pitkän matkan tiellä.
Kuraisen tien varrella,
metsäpolun reunalla.
Tapasin hiirineidin,
hänet, hienon leidin.
...
Alas polkua astelin,
ihmettelin ja katselin.
Hankalaa ja risukkoista,
vaaraa monenmoista.
Varo monttuun astumasta,
jalkaa kuraan kastumasta.
...
Näistä kyllä varoitettiin,
juuri sitten kävi niin:
kompastuin, siihen astuin,
kurassakin melkein kastuin.
Mutta mitä edessäni,
näkivätkään mun  silmäni.
...
Hiirineito kaino niin,
ujosti katsoi silmiin.
Eihän sua sattunut,
olenkin tässä pohtinut,
Vaarallista se kulkea
on kyllä tätä maastoa.
...
Hiirineitiä vähän huvitti,
minua kun katseli.
hetken aikaa mua harmitti,
pian kohta jo nauratti.
Kuules likka, sanon sulle:
hyvän tuulen toit sä mulle!
...
Eikös tässä voida,
hetki vielä tarinoida,
Hiirineito kuiskas näin,
katsoppas sä tuonne päin.
Siellä monta kaunista,
sientä sievää keltaista !
...
Oletpas sä kultainen,
 hiirineito kaunoinen.
Mulle näytit sienipaikan,
kuvas nettiin kyllä laitan.
Kaikki saavat ruudulla
sua katsella ja ihailla.

1907670.jpg

Lahokoivun rungolla ollut Hiiri-neitokainen oli hyvä sieniopas.
Tapaan hänet varmaan toistekin vielä tämän syksyn aikana.
Keltaisia ja sieviä kanttarelleja kasvaa kovaa vauhtia sammaleen kätköissä.