Sunnuntaiaamuko alkaa näin huonosti ?
Ranta on ihan kamalan näköinen
ja vielä muutama päivä sitten se oli ihan puhdas tästä mönjästä.
Haisevaa, sanon minä,
enkä kyllä tuohon mene kahlaamaan.
Aamureissulla sunnuntaina kotijärven veneranta
oli kokonaan laajan sinilevän peitossa.
Outoa se on näin myöhään syksyllä.
Illalla saavat viedä paremmille vesille!
Mentiin sitten vain maastoon pikkukeikalle
seuraavan tien päähän ja siellä olevalle hiekkakuopalle.
Kotona olin päiväsydämen yksin kolmisen tuntia.
...
Olivat kalassa aamupäivän, enkä päässyt mukaan,
oli kuulemma niin paljon tavaraa veneessä tällä kertaa,
etten siihen olis mahtunut.
Tekosyy, sanon minä !
Pieniä ahvenia saivat, samanmittaisia särkiä
ja yhden pienen lahnanlotiskon
ja tällaisia paljon. Kiiskilän väkeä,
takaisin kotiinsa ( "ei kasvamaan" ) veteen,
emäntä ei kelpuuttanut
niitä minun kalamuhennosmunakkaaseeni.
Olivat makkaraakin käyneet paistamassa
ja evästämässä tutussa pikkusaaressa,
jossa olen minäkin joskus ollut.
Mukavaa siellä olisi ollut juosta rannat ympäri
ja tutkailla nuotiopaikat ja vähän muutakin.
Nuotiomakkarakin olis ollut kiva juttu.
Siinä isolla kallioluodolla olis ollut kiva ottaa aurinkoa
ja katsella tämänkesäisten lokkien kalanpyydystystä.
Ne on ihan harmaita vielä väriltään.
Kaulushaikarankin olivat nähneet, mutta oli ollut niin arka,
ettei kuvaa saanut.
Yhdessä saaressa on jo monen vuoden ajan pesinyt
Vironmaalta tulleita haikaroita.
Rantaruovikkoon laskeutui kaksi
ja ovat ne jotenkin hassu näky
suomalaisessa jäsvimaisemassa.
...
Illalla sitten pääsin "kirkkaammille vesille"
ja se oli kyllä taas niin kivaa.
Täällä ei ole koskaan ollut minkäänlaista levää.
Koko päivän oli paistanut aurinko
ja ilma oli kuin hienoisen auer-sumun peitossa.
Täällä mulla on aina kivaa,
huomenna kerron, mitä uutta täällä tapasinkaan ,
kun palasimme autolle.
Kotiinkaan en olisi malttanut millään lähteä.
...
Mutta kyllä päivän kruunasi emännän tekemä kalamunakas,
jonka se oli paistanut ihan mulle vaan.
Keitti ensin kalat ja muussas sitten koneella mössöksi.
...
Ja lupasivat viedä minut sitten ihan suurempaan saareen vähän syksymmällä,
jolloin mennään soutaen ja vaan oleilemaan ilman muita tavaroita,
että mahdun minäkin mukaan.
No, jään nyt sitten odottelemaan tuota lupauksen lunastusta.
Kommentit