Nämä kuvat eivät ole virallisesti osallistuneet Valokuvatorstaihin
vaan olen ne kuvannut samoihin aihesanoihin liittyen
itselleni "menneisiin kuviin".
Nro 1
 UUSI, UUDISTUMINEN

Kaikki ympärillä on poltettu.
Pieni siemen on ehkä ollut lahokannon sisässä
ja alkaa uuden elämän sen suojassa.
Muutama ruohotupaskin on saanut uutta kasvuvoimaa tuhkasta
ja koko alue aloittaa uudistumisen .

Pystyynpoltettu  nuori männikkö "Hölmöläisten puukasan vieressä".
Uudistumistako vanhoin keinoin ?

Nro 2
 MINÄ, MINUUS

Siinä se oon minä, ihan oma kuvatukseni kuvanottajasta.
Tuossa ojassa oon aina välillä rypenyt,
 milloin syvemmällä milloin matalammalla.
Sen risukkorannat tuntevat askeleeni -83 vuodesta asti.
Minä taidan olla jo "sinut sen kanssa".

Nro 3
PYÖRIÄ, PYÖREÄ, PYÖRÄ
Täällä  niitä on ollut pyöriviä pyöriä ja vanteita tuhatmäärin.

Isoja renkaita, pieniä renkaita ja kaikkea siltä väliltä.
 Vaan " huono renki pääsi isännäksi"
 ja poltti koko roskan taivaan tuuliin sellaisella roihulla,etten ole ennen nähnyt.
Aamuherätys oli aikamoinen ja ihan liki.
Kova rätinä, läpinäkemätön musta savu,
palaneen kumin käry viikoiksi eteenpäin
ja korkeuksiin nousevat tulilieskat suurena laivueena taivaalla.

Jäljelle jäi monenlaista pyöreää metallia,
 jotka osin ovat vääntyneet tulen voimasta

ja nyt jo ruostuneetkin. Palosta on jo useita vuosia.
Raunioilla on monenlaista palojätettä
ja kaikki on sammutuksen jälkeen jätetty siivoamatta.

Nro 4
 KÄDET, TASSUT, RAAJAT

Blogimaskottini.
Nukkui joko jaloissani  tai sitten tässä sohvalla eikä välittänyt pienistä.
 Putoavat kynät tai paperit ei häirinneet sen oloa eikä eloa.
Tassua antaen aina välillä komensi rapsuttamaan ja paijaamaan.
Kuunteli toisella korvallaan kun puhuin sille.
Kuva otettu silloin kun kuulo oli vielä tallella.

Jälkikirjoitus 9.2.08 Nyyti nukkui pois klo 3.40
Nyytin lämmin hyväntuoksuinen tassu
 ei enää komenna rapsuttamaan koneella ollessani.

Nyt Ruska Ilonpisara, oikea vilkkusilmä villikko
 jatkaa samaa rataa ja usein "puhutaan" Nyytistäkin
tässä koneella kirjoittaessani.
Sekin kuuntelee toinen korva kääntyneenä kun sille puhelen tässä istuessani.
Nyyti kulkee mukana aina matkassamme ja muistoissamme.
 Missä sitten liikummekin,
 lähes joka paikasta löytyy sen "tassunjäljet".

Nro 5 HEDELMÄ
Josko nämä syysleimun pudonneet kukat vähän piristäisi tunnelmaa
näiden luumujen tarinassa.

Siinä niitä on maassa.
Ruupaleita, ruttuisia luumunmarjoja,
joita keväinen kukinta lupaili tulevan runsaasti.
Vaan kuinkas kävikään.
Vierailulle ehtivät jotkut hörhöläiset,
 jotka söivät niin kukat kuin lehdetkin
ja tulos näkyy tässä.
Ennenaikojaan mädänneet ja pudonneet maassa
 ja sitkeimmät puussa säilyneet ovat muuttuneet tällaisiksi rusinoiksi.