Eilinen reissu siskoni ja Ruskan kanssa oli mukava
ja yllätyksellinenkin.
ja yllätyksellinenkin.
Ilman piti olla poutainen ja aurinkoinen.
Aamusta kuitenkin vähän satoi ja pilvet viipyivät taivaalla harmaina,
mutta nopealiikkeisinä vaikka tuuli olikin heikkoa.
Puheltiin niitä näitä lapsuudestamme rantapolkua astelessa
ja samalla kerroin, että keväisin tässä kohdin penkalla
olen aina tavannut useammankin kyyn yhtäaikaa, mutten kesällä yhtään.
Sitten katson jalkoihini ja siinä se lötköttää,
suuri ruskea "kyykkönen".
Kohmeisena jonkunverran oli sillä aika verkkaisat liikkeet.
Katsellaan toisiamme ja kummallakin sama ajatus:
jos sinä jatkat matkaasi tuonnepäin niin minä jatkan tänne päin
ja hyvää jatkoa kummallekin.
Me jatkettiin nuotiotulille
ja kyykkönen meni koloonsa rantamännyn viereen.
Ruska onneksi kulki sen ohi ylimmäistä polkua.
Tuli syttyi vaivattomasti,
paistettiin makkarat ja evästeltiin,
hunajatee tuntui taivaalliselta
ja paljon kulki tunnin aikajanalla
muistikuvia menneisyydestä naurun kera.
Jotain pientä kaunistakin
oli väripilkkuina maassa.
Päivä selkeni jonkinverran
ja sinistäkin taivaalla näkyi monin paikoin.
Ylltätykseksemme näimme parven pyrstötiaisia,
joita en ole koskaan ennen nähnyt.
Pieni lintu ja suunnattoman pitkä pyrstö näytti huvittavalta yhdessä.
Nopealiikkeisiä, kuvia en saanut.
Paloaluetta kierrellessämme hietikolla lepäsi
kohmelossa oleva Amiraaliperhonen.
Ehjät siivet väpättivät ja se yritti liikkua, mutta ei onnistunut.
Siirsin männynkuoren koloon ja hennon suojan päälle.
Josko vielä ensikeväänä lentelisi ilmoille.
Ruskalla oli mukava kolmetuntinen
sen tutkiessa paikkoja.
Tässäkin on kumma kolo infotolpan vieressä
eikä se kyllä ole minun tekemäni.
Kommentit