Nämä runot eivät ole virallisesti
 osallistuneet Runotorstaihin
vaan olen ne tehnyt jälkeenpäin itelleni
samoihin aihesanoihin liittyviksi runoiksi.


Nro 46
CAMP

Tahdon ...
 minä tahdon kuin pieni lapsi.
Tahdon ...
niinkuin lapsena tein:

- lennättää loruten leppäkerttua kiven juureen

- maata heinikossa
 ja katsella sinisen taivaan valkoisia pilvikoita

- löytää metsämansikan lapsuuskodin ojanpenkalta
 ja pujottaa sen kesäheinän korteen

- etsiä neliapilan ja kuivattaa sen päiväkirjani väliin

- nähdä tähdenlennon ja uskoa toiveen toteutumiseen,
vaikka aina sen nähdessään olen niin hämillään, etten ehdi toivoa

- katsellä luonnonlähdettä ja kuunnella sen pulppuamista

- tehdä käpylehmiä lapsuuskodin lehmipolun varrella
 olevalle kalliolle, jossa lapsenakin niillä leikin

- katsoa sen vanhan kuusen runkoa ylös,
 jossa aina oli oravanpesä ja kiivetäkin vielä vois ?

- katsella lapsuudenajan koivua,
jota aina varoi tallaamasta
ja
 joka vuosien saatossa on kasvanut suureksi puuksi,
 jonka latvuksessa laulaa nyt mustarastas.


 Tänä päivänä CAMP:a on kaikki tämä,
lapsuudessani elettynä se ei ollut.
...
Vielä kerran haluaisin kokea kaiken tämän,
 ehkä ensi kesänä
 tai tulevina vuosina tuohikuussa !

Nro 47
SATAMA

Valkea  paperi
matkalle valmis,
elämä alkaa.
Nousee kohti aurinkoa,
kirjoittaa kokemuksia.
Viipyy hetken ajassa,
paperi alkaa loppumaan,
kynä terästä lyhenee
ja käsi väsyy.
Määränpää häämöttää,
ollaan kohta satamassa.
Paperi on täynnä,
tarina on valmis.
On aika levätä.

Nro 48
YKSI

Yksi, yksinäinen,
numero laiha ruipelo
kuin kloppi nuori hontelo.
Suoraselkäinen hän on,
ja vanhapoika akaton.
---
Rinnalleen jotain pehmeää,
jotain sievää, pyöreää.

Tahtois
nollan yhden taikka kaksi,
tulis elo rikkaammaksi.
---
Tai vaikka oikein haaremin,
pehmeitä nollia pitkän jonon,
sais juhlia,
törsätä mielin määrin
ja nostais vain suuren koron.
---
Niin suuri on luku miljoonan
siinä pehmeitä nollia monta.
Lauantaina jälkeen arvonnan
lienee monta niin onnetonta.
---
Ei yksi aina ole arvoton,
vaikka yksin on ja akaton.
Se ensimmäinen, kiistaton,
 korkeimmalla pallilla on,
ja se silloin paras on !
Nro 49
KORELIZIN TEKSTI

Nokkonen ja kellokas

Sopiikos se sulle,
että kasvan tässä?
Kun sukuni suuri
nyt taistelee elämästä

tuolla ojanpenkalla.
Tuo mies haalareissaan
kuin ufo avaruudesta
noin suihkii ruiskullaan.

Sukuani se myrkyttää,
olen surullinen, oi !
Eikö
luonnossa kaikki kukat
yhdesssä kasvaa voi?

Kasva sinä siinä vaan,
tuo tuttu juttu on.
Kaikki kyllä järjestyy,
älä ole enää onneton.

Tuossa punatiilitalossa,
katsos tuonne päin.
Emäntä on sellainen,
olen muilta kuullut näin.

Se nokkostakin rakastaa,
sen antaa kasvaa tässä.
Vierellä minun kellokkaan,
nyt lakkaa itkemästä !
Nro 50
KONE

Aika kulkee aikojaan,
kehitys etsii rajojaan.
Tieto kulkee nopiaan
  menee pieneen tilaan.
Nyt on laskin höntti
kun tuli tuo nörtti,
tietokone ja Googlekin,
 " TULIKETTU"- palvelin.