En sumujen sillalla,
ei, en ollut siellä.


vaan eilisaamuna,
olin tällä tiellä.
Tummasta vaaleaan
aamu näin valkeni
ja pilvipeiton takaa
päivä kirkas aukeni.

Illalla sitten kertasin,
mennyttä päivää tätä.
Asioita iloisia laskin,
surullisia miettimättä.

Summa ei suurensuuri,
naurua tarpeeksi juuri.
Surun musta muuri
se sittenkin murtua
alkoi, en turtua
ehtinyt, tuli surtua
tuo kaikki tällä tiellä,
sydämessäni siellä,
kotimatkan aikana
ja taivaan lahjana
Luoja soi auringon
antoi ilon, valon,
nähdä uusin silmin
kaiken selvemmin.
Tyytyä ja kiittää.
Elämässä riittää
kyllä murehtimista

pm - 09