Marraskuu
2009
Kuva 9
 

  Lehmäntatti olin yksinäinen,
mä suonlaidalla kasvoin.
Karpaloiset niin punaiset,
iloa paljon minulle antoi.
 
Kasvoivat siihen lähelle,
ihan samalle mättäälle.
Ollaan niinkuin naapureita,
myös hyviä kavereita.
 
Mietimme tässä elämää,
eihän tässä olekaan ikävää:
ainahan joku täälläpäin,
 viivähtää edes hetkittäin.
 
Näemme joskus ihmisen
tai sievän sinisen perhosen.
Pienen, pienen sammakon,
sen loikkivan yli lampeikon.
 
Peuran, ketun, hirvenkin
ja niin paljon muutakin.
Enhän enää yksinäinen
olekaan, nyt tiedän sen !