Klikkaa ! 

Ruskan kaveri
on tullut taas visiitille
ja ihan päiväsaikaan.
Ne ovat hyviä kavereita,
kunhan siilimamma antaa
olla rauhassa Ruskan luut.

 

 Siilimamma,
vielä torkut pesässäs ?
Minä olen jo kuulolla
ja Ruska tutkailee ja haistelee
puupinojen alle siihen malliin,
että siellä on elämää.
 
Viimevuotiset siilit kävivät
usein ruokailun jälkeen
juomassa toisessa altaassa,
talon päädyssä.

Sievästi ne asetteli
jalkansa sivutasolle.

Niillä on pieni punainen kieli,
jolla sitten lipittävät vettä altaasta.
Vesisuihkuakaan ne ei pelkää.
Kuinkahan on tällaisen talven jälkeen,
onko yhtään enään hengissä ?
Onneksi on paljon puu- ja risukasoja,
joiden alla niiden luulisi selvinneen
tämän rankan talven yli.
Nyt kun kuvia taas katseli koneelta,
tuli kova ikävä noita pikkiriikkipiikkisiä.