Rakkaus on kuplivaa, kuohuvaa,
myrskyä, mutta aina laantuvaa
ja sitten tyyntä, rauhaisaa.
Kun kaiken yhteen laittaa
ja kahdella sen jakaa
niin kaikki tuo onkin
loppujenlopuksi
ollut tosi ihanaa !
Koskenlaskutaito
elämänkuohuissa
on parantunut,
turhat kulmat hioutunut.
Nyt osaa karikoita väistää
kun elämänkokemusta käyttää.
Kuplivaa sen kunniaksi !
ps. kuva viime keväältä toukokuulta
Kommentit