Lokakuu on kesän viimeinen marjakuu !
Muistoihin lapsuudenaikaan vie nämäkin kuvat.
Orapihlajia oli paljon koulun pihassa. Sitten kun oltiin kuurupiilossa,
sen marjoja suuhumme naposteltiin.
Eihän ne kovin hyviltä maistuneet, ei niin.
Kumminkin koulun päätyyn piiloon me juostiin
ja niitä marjoja puusta riivittiin.
Pihlajanmarjoja ei syöty kumminkaan.
Ritsaan ne pingotettiin ja toista päin sitten ammuttiin.
Koiranputkellakin samaa yritettiin, kuin puhaltamalla pilliin.
Kyllä siinä keuhkot vahvistui ja posket punottui.
Nyt vanhana tänä syksynä tein niistä hilloketta,
osan omenan kanssa sekoitettuna.
Ja hyvää tuli !
Metsänantimia on ollut tänä kesänä runsaasti.
Niillä eväillä pärjää metsässä pitkästi.
Mustikoita, hilloja, metsämansikoita makoisia.
Syksymmällä juolukoita ja suurensuuria puolukoita.
Pirkonpäivän vadelmat, hyvältä vielä maistuivat.
Ei ihan riittäneet kakkuun, mutta sujahtivat sopivasti suuhun.
Ruusunmarjoja ja mustamarja-aronian marjoja vielä kerään
ja teen niistäkin hilloketta. Keittovihanneksille on kivaa kaveruutta.
Kommentit