Päälle tarpeeksi, reppuun kuumaa teetä ja makkarat sinapin kera,
lisäksi puita takaronttiin ja matkaan.
Tuuli oli viimainen.
Tässä saalis:
kaksi pientä ahventa minun, muut isännän.
Oma pilkkionkeni kökötti suurimman osan aikaa yksin,
kun kuljin rannoilla.
Talvella se on jään puolelta helpompaa
kuin kesällä risukkoisella polulla kävely.
Jäätä oli noin 20 senttiä.
Sinivalkoinen taivas koko päivän.
Tutkailin metsän rantamia ja sen puita.
Pieniä yksityiskohtia järvenjäällä,
sinipohjaiset otettu pilvisellä, vaaleammat auringolla.
Puissa on paljon epämuodostumia
ja monenlaisia kääpiä.
Lahonneita
ja tikan koloamia.
Vaaleanruskeata sientä monta metriä männynrunkoa ylöspäin.
Tikankoloon on satanut lunta
ja se on jäänyt sinne jäätyessään.
Tikanhakkaama ontto puunrungon
osa on pudonnut maahan.
Toin sen kotiin peikkometsään, kun se oli jo halkikin.
Jään alla rannoilla oli kauniisti taltioituja lumpeenlehtiä
kuin taideteoksia, eikä katselu maksa mitään.
Muitakin jääkuvioita oli monenlaisia.
sininen taivas värjää jäänkin.
itsensä kaimaksi, samaan sävyyn.
Rannan tuleentuneet heinät nukkuu vielä
toiset niin kauniisti asetelmassa mätästuppaalla.
Ojan vihreät karvapallot kertovat jo keväästä,
vaikka ovatkin ikivihreitä läpi vuoden
ja karvapallo veden alla puhaltelee kuplia jään alla.
Ihana vapaapäivä.
Kommentit