Nämä runot eivät ole virallisesti osallistuneet runotorstaihin
vaan ole ne tehnyt samoihin sana-aiheisiin itselleni "menneisiin runoihin"

Nro 11
MATKA

 
Taivallan,
teen matkaa,
kaiken aikaa:
 
  Astelen, katselen...ihmettelen

luonnossa kulkien.
 
Unelmoin ja haaveilen,
KUVApäiväKIRJAA täyttäen.
 
                                                              
Kristallipisaroiden laaksossa

useinkin

kuivaan ilon pisaroita,
joskus
kerään surun sirpaleita.


Tassuttelen, rapsuttelen...

aina
tullen , mennen
tämä kaikki:


Lähellä sydäntä,
aivan tässä,
kotipolun varrella.


Näissä käyn päivittäin,
"kuvittelen ja päivittelen".

Näiden välillä teen matkaa,
joka on matka:
matka minusta minuun
ja jonne
oman sormenjälkeni
jätän joka sivuun.
 
 

 

Nro 12
HOITAA, HOIVATA


Rakkaudestaan

Hoivaa äiti lastaan,
ei uhratakseen
vaan rakkaudestaan.
Puolesta lapsensa,
rakkaimpansa.
---
Hoitaa äiti lastaan,
taistelee joskus
tuulimyllyjä vastaan.
Puolesta lapsensa,
rakkaimpansa.

Ei uhratakseen
vaan rakkaudestaan,
hoitaa äiti lastaan.

 

Nro 13
ONNELLINEN

Aina tiedän sen...

Koska olen onnellinen
ja mistä tiedän sen?
Sateesta, runoista,
solisevista puroista.
Niistä olen onnellinen
ja tiedän aina sen.
---
Kyynelpisarastakin,
jonka itsekseni itkin.
Puolisosta rinnallani,
kulkemassa kanssani.
Näistä olen onnellinen
ja tiedän aina sen.
--
Ei elämä ole suruton,
mä tiedän kyllä senkin.
On olo joskus onneton,
jokaisen ihmisenkin.

Mutta onnellinen olen
ja tiedän aina sen,
niin monesta pienestä asiasta,
 tässä suuressa maailmassa.

 

Nro 14
KÄMMENELLÄ
 
Kämmenellä ...
 
Pieni untuva
sydämmenviivan vieressä,
kuin pieni enkeli.
Poimin sinut kesätuulen sylistä,
 kämmenelleni.
 
Sait ystäväksi,
rinnallesi
sadepisaran,
hetkiseksi.
Ystäväsi lähti auringonsäteen matkaan,
sinä lensit kesätuulen mukana pois.
 
Hetkisen
katsoin auringonsäteissä
kasteista,
kimaltelevaa heinikkoa
ja tunsin  ihollani kesätuulen kosketuksen.
 
Astuin polulle ja jatkoin matkaa.
 
 

Nro 15
VALO

Valo varjon kaveri,
hyvä ystävä, toveri.
Rinnakkain ne kulkee,
vuoroin portin sulkee.
Joskus lyhyen hetkisen,
polulla pienen ihmisen
toinen tietä näyttää,
toinen joskus pysäyttää.
Ei mikään kestä ainiaan,
molempia tarvitaan !