vaan ole ne tehnyt samoihin sana-aiheisiin itselleni "menneisiin runoihin"
Nro 11
MATKA
luonnossa kulkien.
KUVApäiväKIRJAA täyttäen.
useinkin
kuivaan ilon pisaroita,
joskus
kerään surun sirpaleita.
Tassuttelen, rapsuttelen...
aina
tullen , mennen
tämä kaikki:
Lähellä sydäntä,
aivan tässä,
kotipolun varrella.
Näissä käyn päivittäin,
"kuvittelen ja päivittelen".
Näiden välillä teen matkaa,
joka on matka:
matka minusta minuun
ja jonne
oman sormenjälkeni
jätän joka sivuun.
Nro 12
HOITAA, HOIVATA
Rakkaudestaan
Hoivaa äiti lastaan,
ei uhratakseen
vaan rakkaudestaan.
Puolesta lapsensa,
rakkaimpansa.
---
Hoitaa äiti lastaan,
taistelee joskus
tuulimyllyjä vastaan.
Puolesta lapsensa,
rakkaimpansa.
Ei uhratakseen
vaan rakkaudestaan,
hoitaa äiti lastaan.
ONNELLINEN
Aina tiedän sen...
Koska olen onnellinen
ja mistä tiedän sen?
Sateesta, runoista,
solisevista puroista.
Niistä olen onnellinen
ja tiedän aina sen.
---
Kyynelpisarastakin,
jonka itsekseni itkin.
Puolisosta rinnallani,
kulkemassa kanssani.
Näistä olen onnellinen
ja tiedän aina sen.
--
Ei elämä ole suruton,
mä tiedän kyllä senkin.
On olo joskus onneton,
jokaisen ihmisenkin.
Mutta onnellinen olen
ja tiedän aina sen,
niin monesta pienestä asiasta,
tässä suuressa maailmassa.
kasteista,
kimaltelevaa heinikkoa
Nro 15
VALO
Valo varjon kaveri,
hyvä ystävä, toveri.
Rinnakkain ne kulkee,
vuoroin portin sulkee.
Joskus lyhyen hetkisen,
polulla pienen ihmisen
toinen tietä näyttää,
toinen joskus pysäyttää.
Ei mikään kestä ainiaan,
molempia tarvitaan !
Kommentit