pakkasöiden jälkeen aamuauringon noustessa rantapenkalle polun varteen.
Niitä on vaikea havaita ja kulkijalle voi tulla yllätyksenä,
että niitä on niinkin paljon aivan nuotiopaikkaa lähellä.
Polulla kulkee paljon lapsia ja myös koiria,
jotka poikkeavat haistelemaan muiden koirien hajuja siinä.
Kyypakkaus on meilläkin vakiovaruste
jos vaikka Ruskaakin sattuu puraisemaan sellainen kyy.
Pienelle koiralle se voi olla kohtalokasta jos ei heti pääse lääkäriin.
Kun se on huomattu ja ei enää uskalla lähteä pakoon,
se asettuu kiekuralle ja hyökkäysasentoon.
Muutoin se yleensä pakenee penkan koloreikään
jos sillä vain on siihen mahdollisuus.
Aina kannattaa vähän tömistellä
ja kepillä sohia polunvierustoja
mahdollisilla tunnetuilla kyypaikoilla.
Tarpeellisiahan nekin on luotuina tänne maailmaan
ja väistävät ihmistä jos vain ehtivät.
Ps. minua itsekseni hymyilytti
kun se meni koloonsa pää edellä
ja minuutin perästä kurkki pää edellä sieltä ulos,
josko jo olisin häipynyt häiritsemästä sitä.
Joskus ne nousevat myös pitkospuille loikoilemaan
ja poluilla niitä useinkin näkee.
Kommentit