Kuisketta polun varrella

Lapsuuden maisemassa,
 tuolla metsän reunassa,
varrella polun pienen,
rakkauden tuon tiennen.
Alkaneen niin nuorena,
sydämmessäni puhtaana.
Siellä kasvaa kesäheinä,
nuori, norja suoraselkä.
Yli polun kumartuu
ja rakkaalleensa lausuu:
Sinä ahomansikka,
punaposki pullukka,
olen tässä katsellut,
varttumistas ihaillut.
Helluntaista juhannukseen,
kukastasi marjaan punaiseen.
Katsohan sä tänne päin,
kuiskaan Sulle hiljaa näin:
oot ensirakkaus mulle,
sen sanoa tahdon sulle.
Sun poskeasi silitän
ja rakkauslauluun viritän,
soinnin aivan uuden,
sen annan matkaan tuulen.
Kaikille se kertokoon,
miten onnellinen oon,
Sun kanssas punapullukka,
mun ihanainen,
 rakas, oma mansikka.

pm