Säepari Joona Kivirannan
runosta " Paluu ",
joka löytyy kirjailijan esikoisrunoteoksesta
Kymmenen vuoden päästä
annamme lapsille nimet
( Tammi 2008 s. 54 )

Painavinta, mitä tiedän on salaisuus,
 joka jäi kertomatta.

*************'
Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ...

Salaisuus,
muut ei tiedä sitä,
salaisuus,
ystäväni, tiedätkö mitä ?
...
Vain sulle kerron tään,
ethän kerro kellekään.
Raskasta se on ollut kantaa,
aavalla seilannut, ei rantaa.
Ympärilläin tummat veet,
voimat siksi huvennet.
Suru sydänalassa asustaa,
vuokriaankaan se ei maksa.
Pois en sitä saa häädettyä,
en kauaa enää kestä tätä.
...
Ystäväni, yksin ole et,
vaikka niin ehkä tuntenet.
Salaisuuksia on muillakin,
kuten huomaat, minullakin.
Sinä kerro, minä kuuntelen,
sitten vuorostani puhelen.
Taakat varmaan puolittuu,
voimat taasen palautuu.
...
Laineet kohta lyökin rantaan,
varpaat astuu märkään santaan.
Tummat veetkin kirkastuu,
huomenna on päivä uus.