Keväällä Munchenin rautatieaseman alatasolla
 junasta tullessa ja sitä odotellessa näin hellyttävän näyn.

Pylvään juurella laitapuolen kulkijan ja hänen koiransa,
 molemmat asunnottomia.

1577628.jpg

Pienen viltin ja pyyheliinan päällä maaten koiruli katseli sitä liikettä
 ja ihmispaljouden mukanaan tuomaa hälinää.

Kun isäntä lähti asioilleen, koira jäi kiltisti nukkumaan.
Sillä oli siinä leluja ja uusi tuore vesi pullossa.
Juoma- ja syömäkupit niinkuin kaikilla koiruilla.
 Kaikkein ihaninta oli sen kaulassa oleva sininen liina.
Kaikesta näki kuinka ne olivat parhaat ystävät ja toverukset.
 Myös kaikki hyvä kuvastui niiden välisestä ilosta toisilleen,
katselin heitä senverran pitkään.
Tiedän, että vaikka asiat olivatkin tuolla tolalla,
niin monen koiran olot ovat huonommalla tolalla
 "paremmissakin perheissä".

Kaikille eläimille sitä toivoo hyvää
ja sitä, että niitä otettaessa sitoutuminen olisi pysyvää.
Silloin ilo on molemminpuolista.