Mikä se sellainen on?

Aika, ajassamme ajaton.

 

Aikajanat elämäin

kaikki siinä peräkkäin.

Odottavat vain vuoroaan,

kaikki tulevat ajallaan.

 

Kehdosta haparoiden jaloille,

lapsenleikeistä koulutielle.

Nuorena sitä odottaa

ajankulun nopeutuvan,

oikeuksia kun kaikenlaisia

sitä heti haluaisi saavan.

 

Tulevat kyllä aikanaan,

velvollisuuksia mukanaan.

Älä niistä huolehdi,

neuvoi viisas äitini.

*********

 

Kuule,

Elämä opettaa,

nuorena sitä jaksaa.

*********

Niinpä sitä jaksoikin

**********

Lasten pienenä ollessa

ajankulu oli hukassa.

energiaa ja liikettä vaan,

päivät, vuodet  kulkuaan

matkasivat pian ohitse

kunnes huomasit itse.

Lähtevät he pesästään

kuin ihan itsestään.

 

Ovat päivät kuluneet,

vuosiluvut suurenneet.

Havahdun hetkeksi,

vain pienenpieneksi;

näinhän se menee,

näin Elämä tekee

huomaamatta jujun,

rakentaa elämänkulun.

Sujuvaksi nauhaksi,

kullekin ajalle sopivaksi

Vaikka ei aina voi

ymmärrä sitä, kapinoi,

ihminen kulkua sen,

kaiken tarkoituksen.

Vain Luoja tietää sen.