Vapaapäivän kuvienkatselun myötä
sitä palaa ajatukset niiden  keralla
hetkiin ja mietteisiin,
jolloin ne on tallentanut kameralle.
 
 
Toinen luontoni

Luonto on "toinen luontoni
",
siellä astelen polkuja pitkin.
Pienet asiat siellä aarteeni,
mutta senhän jo tietänetkin.



Rannoilla noilla kauan viivyn,
veden pintaan katseeni vien.
tiedän sen, täällä viihdyn,
paratiisiin olen löytänyt tien.



Saan kuunnella laulua lintujen,
koivunlatvassa kesäisen aamun.
Voin katsella liikettä aaltojen
kun laavulle rannan saavun.



Rannan untuvausvaan hentoon,
piiloitettuna on joka kesä.
Auringonnousussa lähtee lentoon
sieltä kuikka, siellä sen pesä.



Kesätuuli ihoani koskettaa,
silmät kiinni voin tuntea sen.
Se hellä on ja pehmoinen,
auringon kanssa se taivaltaa.



Sama matka yhdessä kulkien,
kesät, talvet taakse jäävät.
Me toisemme hyvin tuntien
jo ollaan niin kuin ystävät.



Kun ilta metsässä hämärtää,
liekit nuotion valoa antaa.
puut kipunoi ja tuli lämmittää,
katson miettien veden pintaa.

...

Kuunsiltaa pitkin hopeista,
nyt annan ajatusteni mennä.
Voin haaveilla, voin uneksia,
ja sano unelmilleni, lennä !

...
 
Mitä kaikkea omin silmin,
voi kuulla ja tuntea aisteillaan.
Taivaan sinisen valkoisin pilvin
luonnon koko kauneudessaan.



Siitä kiittäen vain sanoa saa,
jokapäiväiset unelmat nuo.
Elämän näin kun elää saan
päiviini se iloa paljon tuo.