Sateenkaarta ei näin aikaisin alkuvuodesta taivaalla näy,




joten mennään viime syksyyn ja sieniretkelle.

Taivas on antanut ilman sadettakin
 sateenkaarensa väripaletin kaikki ihastuttavat värit
käyttöön ihan aurinkoisella ja kuivalla säällä.


Tällä kertaa ne vain näkyvät maassa
 ja vähän toisessa muodossa.



Etanalla ja sen tarinalla on myös osuutensa tämän väriloiston syntyyn.

Vieressäolleessa haperossa on ollut sen ateriahetki,
taitaapa niitä ollut siinä syömässä koko pesue,
koska sieni on kuitenkin aika iso.

Liikuskelu ruokapaikan lähellä jättää jälkeensä jotain,
 mihin aurinko säteensä taittaen
 saa näin ihanat värit aikaiseksi.