Sunnuntain pilkkiretkellä
 oli aikaa myös kävellä järvellä
 jään puolella rantoja katsellen.




Vesi on kulkenut alaspäin
 lahopuunrunkoa pitkin
 ja samalla se on värjäytynyt
 kermanvaaleaksi jäätyen puikoiksi.



Sormenpaksuisesta lepänrungosta
on jo kasvu hiipunut ja kuori irronnut.
Luonto on kirjoittanut siihen
omia merkintöjään.




Oranssinruskeat pienet käävät
ovat lahopuussa pysäyttäneet lumituiskun seurakseen.

Lunta on nyt uutta sellaista noin 15 senttiä
ja se on tosi raskasta taapertaa siinä pilkkisaappailla.
Ruskalle se ei ollut sitä,
 viisi tuntia se juoksi mennen tullen harjut ja saaret,
samat rannat yhä uudestaan kiinnostaa sitä.