TAAVI ja TOOPE

TAAVI-poika potra,

TOOPE, se myös totta

toiseksi ei koossaan jää,

poikkeaa vain värillään.

Tässä vielä minulla

on ilo heitä katsella.

Palaavat he muualle ,

takaisin niityn laidalle.

Hoidossani ensi kerran,

ehkä viikon verren

ovat olleet purkissa,

horsman lehtioksissa.

TOOPE-poika ujompi,

on myös arempi.

Harvoin silmiänsä näyttää

piilot hyväksensä käyttää.

Taapertavat ja tallustavat

horsmankortta nousevat.

Lehtiä niiden rouskuttaa

ja aina välillä kakkaa.

Parhaani tehnyt olen,

vaan nyt näin  koen.

On aika meidän erota

vaikka olo on haikea.

Paras on kyllä näin,

niillä siellä vierekkäin.

Mistä heidät löysinkin,

sinne vien takaisin.

Oppia mun vielä täytyy,

neuvoakin pitää kysyy.

Mua paljon viisaammilta,

tämän alan harrastajilta,

jotta teidät maailmaan,

tähän suureen avaraan.

Kasvattaisin lentämään,

kesäyössä kiitämään.

Luontoäiti kasvattaa,

teidät ihan omillaan.

Jospa ensi kesänä,

voisin teidät nähdä.

Siellä taas kesäyössä,

illantullen  hämärässä.

Silloin teitä tervehdän,

koen iloa ja ymmärrän.

Mitä onkaan vapaus,

jokaisen oma oikeus.

Olla omana itsenään,

elää omaa elämää.

Niin  kai tarkoitettu

kun  maailma luotu.

Tulen teitä katsomaan,

jään kesää odottamaan.

pm - 09

.......

 Ps. enpä kyllä tiedä näistä,

mitä koteloitumisen myötä

lähtee kiitämään kesäyössä,

tyttöjä vaiko poikia vai kumpiakin.

Ovat matarakiitäjän toukkia,

suurikokoisia ja kauniita jo nyt

ja tällaisia niistä sukeutuu jatkossa.

GOOGLETA matarakiitäjä kuvahaulla !