Marraskuu 

2009

Kuva 10

Pihapiirissä lennellyt,

sua paljon katsellut,

läheltä ja kaukaa.

Aiemmin en rohjennut,

ujoudeltani uskaltanut,

sulle silti laulaa.

Nyt kun tässä näin,

ollaan nokat nenäkkäin,

en ujostele yhtään.

Kysynkin sulta yllättäin:

kvaak, kvaak, ystäväin,

lähtisitkö sä käymään

kanssani lounaalle,

tuonne pellon laidalle.

Siellä paljon herneitä.

Pyydän sua treffeille,

se kivaa molemmille

ja herneet, ne on hyviä !

Kvaak,kvaak, kultaseni,

tämäpä sattui ilokseni

ja lähdenhän, tottavie !

Tämä muuttui rakkaudeksi,

mennään vaan, ukkoseni,

onhan meillä nyt

täst edes yhteinen tie !

...

Kadun päässä oli hernepelto,

jossa syksyllä vieraili suuria parvia

variksia, naakkoja ja harakoita

syöden pellolle jääneitä herneitä.