Tämä on tekstilisäke päiväkirjani

heinäkuun sivuun täältä

.......

Klikkaa kuvat isommiksi !

Lehtokurppa poikineen tietä ylittämässä

 

Pitkä mäki, sen päällä.

ihan keskellä tiellä.

Mitäs tuossa on,

voi hyvä tavaton!

Siinä on matkalla,

minun ajokaistalla,

lehtokurppa poikineen,

nyt

jalka jarrupolkimeen !

Auto kyllä pysähtyy,

ja kamerakin löytyy.

Siinä yli tien,

emo poikiansa vie

"ihan turvallisesti".


ja antaa neuvoksi:


Tuonne ojan heinikkoon,

sinne, sinne pian piiloon,


menette hetken tovin.

Tilanne on nyt kovin

vaarallinen ja vaikea,

sydän on täynnä pelkoa.

Kuinka käy kuopukseni,

pienen pienen poikaseni?

Se yksin on, peloissaan

vailla emon suojaa

autotiellä vaan odottaa,

  ehtiikö kukaan pelastaa.

Kun autot aina kaahaa

näillä kohdin sataa.

Pojjaat oottaa ruohikossa,

siellä ne ovat turvassa.

Emo tien yllä lentää,

se pelastaako entää

tuon poikasensa pienen,

keinon keksin siihen.

Astun ulos, kuuntelen,

AUTO tulee, mitä teen ?

Onneksi on vauhti sillä,

maltillinen tällä tiellä.

Äkkiä teen päätöksen,

nappaan linnun kädellen.

Emo katsoo huolissaan,

poikanen on peloissaan.

Luokse toisten poikien,
pikimiten vien poikasen.

Nyt on joukko kasassa,

vaan emo vielä poissa.

Ajan autoa jonkin matkaa

emo poikiensa luokse palaa.

Kaikki hyvin, vaara ohi,

ihmettelen kyllä toki:

kaikenlaista sitä sattuu,

ja joskus kohdalle osuu,

yllättävääkin, niin sanon.

Mutta sellaista elämä on !

pm 1/10

.....

ps. vähän minua mietitytti tuon linnunpojat käteenotto,

mutta keskusteltuani lintuasiantuntijan kanssa asiasta

hän sanoi, että ei emo hylkää sitä poikasta

kun sen vie samaan joukkoon muiden kanssa.

Toivottavasti niin on,

koska kuitenkin se olisi menehtynyt sen auton alle.