Tämä on tekstilisäke päiväkirjani
heinäkuun sivuun täältä
.......
Klikkaa kuvat isommiksi !
Lehtokurppa poikineen tietä ylittämässä
Â
Pitkä mäki, sen päällä.
ihan keskellä tiellä.
Mitäs tuossa on,
voi hyvä tavaton!
Siinä on matkalla,
minun ajokaistalla,
lehtokurppa poikineen,
nyt
jalka jarrupolkimeen !
Auto kyllä pysähtyy,
ja kamerakin löytyy.
Siinä yli tien,
emo poikiansa vie
"ihan turvallisesti".
ja antaa neuvoksi:
sinne, sinne pian piiloon,
menette hetken tovin.
Tilanne on nyt kovin
vaarallinen ja vaikea,
Kuinka käy kuopukseni,
pienen pienen poikaseni?
Se yksin on, peloissaan
vailla emon suojaa
autotiellä vaan odottaa,
Kun autot aina kaahaa
Pojjaat oottaa ruohikossa,
Emo tien yllä lentää,
se pelastaako entää
tuon poikasensa pienen,
keinon keksin siihen.
Astun ulos, kuuntelen,
AUTO tulee, mitä teen ?
Onneksi on vauhti sillä,
Äkkiä teen päätöksen,
nappaan linnun kädellen.
Emo katsoo huolissaan,
poikanen on peloissaan.
Nyt on joukko kasassa,
vaan emo vielä poissa.
Ajan autoa jonkin matkaa
emo poikiensa luokse palaa.
Kaikki hyvin, vaara ohi,
ihmettelen kyllä toki:
kaikenlaista sitä sattuu,
ja joskus kohdalle osuu,
yllättävääkin, niin sanon.
Mutta sellaista elämä on !
pm 1/10
.....
ps. vähän minua mietitytti tuon linnunpojat käteenotto,
mutta keskusteltuani lintuasiantuntijan kanssa asiasta
hän sanoi, että ei emo hylkää sitä poikasta
kun sen vie samaan joukkoon muiden kanssa.
Toivottavasti niin on,
koska kuitenkin se olisi menehtynyt sen auton alle.
Kommentit