Teimme metsäretken sienestäen
 ja muuten vain liikkuen maastossa.
 Isäntä keräili kanttarelleja ja minä kuvailin "omia hassutuksiani".
 Kun löysin kivan paikan, istuin mättäälle
 ja katselin ympärilläni olevaa luontoa ja sen elämää,
kuunnellen ja nauttien niistä pienien touhuajien elämästä
 ja metsän pienten yksityiskohtien asetelmista ja väreistä.
 Moneen vuoteen en ole nähnyt palokärkeä näillä main,
mutta sekin näyttäytyi nyt
 ja samalla löysin suuren mustan torvisienialueen,
 josta keräsin muovikassillisen niitä.
 Eihän kukaan kerää sieniä muovikassiin,
mutta oli pakko kun korini oli jo täynnä kanttarelleja
ja "muuta" kotiin vietävää.
Ilma oli raikastuulinen, vuoroin aurinkoa ja poutapilveä,
 ja kuitenkin lämmintä.
 Illalla perkasimme sienet, kanttarellit keitin omaan liemeensä
  ja torvisienet laitoin kuivaukseen pesuhuoneeseen lattialämmityksellä.
 Kyllä ne pieniin menevät kuivuessaan.
MUTTA
KAS TÄTÄ !

857531.jpg

Tästä se kori täyttyis äkkiä
 vaan haarakas ei ole useinkaan tai ollenkaan ( minulle ) syötävä sieni.
En oo maistanut, sieniasiantuntijalla on kokemusta siitäkin.
 Tänä vuonna 2007 sitä myös löytyy runsaasti metsistä laajoina ryppäinä.
Kuva siirretty toisesta blogistani