Kuunsiltaa pitkin

 

Kun kuuta katson

mä sille lausun:

tuo armaani sä mulle takaisin.

Sut luoksein tahdon

ja haluaisin,

mä onnen sen, tien kanssas yhteisen.

 

Tuo välke sillan

se kultainen on,

sä saavu siltaa pitkin luokseni.

Lumous illan,

unohtumaton,

saan olla kanssasi, mun oma rakkaani.

 

Niin onnellinen

näin aina oisin,

jos totta joskus tämä olla vois.

Jos kultainen tuo

kuunsilta toisi,

todeksi haaveen niin se onnen mulle sois.

 

pm - 11