Luonnollisen äärellä

Kuva on otettu polultani syyskuun lopulla 2013

aamuauringon noustessa noin kello 6.50

DSC02098-normal.jpg

 

Polku

Polku lapsuudesta vanhuuteen. Eletyn elämän matkassa elämänkaaren aikajanalla.

Sen aikana tuo polku on tullut minulle rakkaaksi ja sille astuessani olen oman minuuteni sisimmässä.

Sitä kulkiessani olen kuin  " alasti, eikä minun silti tarvitse tuntea häpeää."

Tuo polku tuntee minut läpikotaisin, tietää kaiken minun elämästäni,

sen tähtihetket kuin myös harharetket.

Kun sydämessäni on ollut sadepäivä, olen saanut istahtaa sen varrella olevalle kannolle

ja itkeä itkuni metsän lempeän tuulen kuivatessa vihdoin kyyneleeni.

Tai vaikka huutaa tuskani ulos jos siltä on tuntunut.

Mutta se on myös nähnyt minut onnellisena ja nauraen,

kuullut kiitokseni elämästä sekä iloinnut kanssani elämän parhaista hetkistä monen monta kertaa.

Olen tallannut tätä polkua kaikkina vuodenaikoina ja vuorokauden aikoina säästä riippumatta.

Alun alkaen sitä rämmin melkoisessa risukossa, mutta polku siitä siliytyi vasta omien askelieni alla.

On sitä voinut kulkea joku toinenkin, luulen kuitenkin, että enemmän metsän oma väki.

Osaan kulkea sen vaikka silmät kiinni kompastumatta polulla oleviin niljakkaisiin puunjuuriin,

niin tuttu se minulle on.

Voisin kertoa sata tai tuhat kokemusta tuon polun varrelta,

pieniä ihmeitä ja suuria tunteita,

mutta kaikenkattavaksi riittää kun sanon:

se on ollut minulle uskon, toivon ja rakkauden polku

ja saan kulkea sitä yhä edelleen.