Vaahtoa valkoista,

pehmeää, untuvaista.

Aallot rantaan lyö,

mutta mitä aallot syö ?

Alkuruuaksi jotakin hyvää:

limaista, paksua ja vihreää.

Nimeltään se on sinilevää.

Jälkkäriksi jotain makeaa,

untuvaista ja valkeaa.

Rannanroskia ja kermavaahtoa.

Vatsa täynnä, ruokalepo.

laine tyyntyy ja katso:

kuvassa onkin pehmeyttä,

sointuvien värien yhteyttä.

Dasypoda hirtipes on nimi latinankielinen.

 Housumehiäinen on nimi suomenkielinen.

Tämä hyönteinen on koiraspuolinen

ja Hämeessä kuulemma harvinainen.

Tietoa ja kuvaa kun netistä etsikelin,

en sitä sieltä löytänyt

Hyönteisfoorumilta sitten kyselin

ja vastauksenkin sieltä sain.

Siinä meni muutama minuutti vain.

Asiantuntijat kyllä osaa tunnistaa.

Sieltä aina tietoa varmaa saa.

Aikas on pitkäkarvainen,

mutta varmasti pehmoinen

turkki tämän veijarin.

Kintuissa villaiset sukat,

kuten varmaan huomaatkin.

Pietaryrtin medestä se nauttii

vielä hetken

ennenkuin syksy taas ehtii.

Pilvenhaikuja iltataivaalla,

" pieni lintu kankaalla. "

( jos oikein tarkkaan katsot, hahmotat sen )

Ohuita, hennonpehmeitä

untuvaisia siveltimenvetoja.

Pieniä, kauniita ihmeitä,

luonnon omia piirtoja

voi yllättäin havaita.

Tarvitsee vain katsoa

niiden kauneutta ihailla.

Hetken siinä vain viivähti,

Jätti pienen, ihanan viestin

sitten jo lennnähti pois.

Jospa ensi kevät jo ois.

Siunausta ja odotusta !