Olipa kerran suurensuuri sieni.

Kesät, talvet paikallansa vietti,

ei laihtunut, muttei kasvanutkaan.

Vuosia seisonut jalallaan.

Sen alla kasvoi myös sieni,

tattivaari

eikä sekään ollut pieni.

Vihreät pillikkeet pursuili

lakin alta yli pullisteli.

Ja arvaa mitä, heinähukka.

tuo ihanan pehmeä toukka

keikisteli sienen päällä.

Kaikkea sitä näkee täällä

luonnossa kulkiessa.

Onpa oudossa paikassa.

Etananreiän tatista löysin,

sitten tattivaarin käänsin

ja siellä sen etanankin näin.

Kaveriksi kokeilin toukkaa,

siitä ei tykännnyt lainkaan

etana,

lähti " hitas-matkoille "

ja toukka kiertyi rullalle.

Menköön matkoihinsa etana,

tuumi toukka tuohtuneena.

Kavereita kyllä mulla riittää,

ei, ei huolta mitään siitä.

Karvat ojennukseen ja menoks !

Eikö se niin sanonut joku Lenox.