Vanhusten viikko

Muistoja töistä

Maanantai

DSC02886-normal.jpg

Hyvää huomenta !

Oletpas sinä aikainen, kello on vasta kahdeksan, kuuluu tuttu ääni käytävältä.

Kurkistat sisään keittiön ovelta ja nappaat työpöydältä lehden,

jonka kannessa on kaunis syksyinen maisemakuva.

Aamupuuro on kohta pöydässä kera voileivän ja lääkkeiden.

Kahvikin on jo mielessä ja sanotkin, keitä sitä kohvia kans !

Keitänhän minä ja mietin päivän askareita.

Alzheimer vai dementia luet ääneen lehden kannen pääotsikoita.

Onko ne jotain ulkolaisia nimiä, minkäsnimisiä sun lapset on, onks sulla lapsia ?

Onhan minulla ja ajattelen heitä: 

Tiina ja Viivi tyttöjä ja Teemu-poika.

No, kuka tällasia nimiä sit antaa lapsilleen ?

Eipä kait kukaan, ovat sellaisia sairauden nimiä, joista tässä lehdessä kerrotaan.

No, hyvä sit, eihän tuollaisia nimiä vaan kukaan anna lapsilleen.

No, oletkos sinä koskaan tavannut tuonnimisiä sairaita ?

Olenhan minä ja ajattelen Sinua lempeydellä ja herkistyn.

Puurolautanen on tyhjä ja kysyt samantien kohvia työntäen lehden käteeni.

Kiikutan sen keittiöön ja palaan kahvipannun kanssa. Ei sit mulle maitoo.

Tuon vielä piparin asetillesi ja aamun sanomalehden, jonka etusivun otsikoita alat ääneen lukea.

Kaadan Sinulle toisen kupillisen kohvia.

Suzuki - vakiona neliveto, hämmästelet sanoja ja kysyt:

onks tää taas niitä sennimisiä sairaita .... ?

Mutta että kahvikin on nyt tarjouksessa .....

Kahvikeskustelusta löytyy paljon iloisia asioita seuraavan tunnin ajaksi.