Vanhusten viikko

Muistoja töistä

Torstai

DSC02931-normal.jpg

Kohvia odotellessa katselet käsiäsi,

muhkuraista, pulleaa nyrkkiäsi.

Nivelistä väänntyneet sormet karkaavat ihan väärään suuntaan.

Tahtovat omille teilleen niin, että kipeää tekee.

"Tottelemattomia lapsia ovat, " tuumaat sinä ja katsot nauraen minua.

Onks sun lapset tottelemattomia ?

Onhan ne, joskus kai kaikkien, kokeilevat näin rajojaan ja vanhempien pinnaa.

Kyll sitä ennen oli oltava kiltti ja piiska oli aina ovenpieless ja joskus sitä silloinkin tarvittiin.

Kai se kuuluu siihen kasvamiseen tuokin asia vai mitä luulet ?

Niinpä varmaan, kaikella on aikansa ja oppimisen kautta sitä elämää eletään.

Pyörittelet nyrkkejäsi toistensa keralla

Olet hetken vaiti, katsot minuun ja avaat nyrkkisi, asetat rystypuolet pöydälle rinnakkain.

Kyll näill nyrkeil on tehty työtä.

Varmasti onkin ja ... lauseenjatkeeni jää kesken.

Tuo sitä kohvia jo pian, että päästään perunapellolle. Ei sitä passaa jäädä sadetta vartuumaan.

Tuonhan minä ja runtipullaa kans.. Juodaan ja jutellaan toisenkin kupillisen keralla.

Sitten käydään Wc:ssä ja lähdetään kuuntelemaan lehdenlukua kirjastoon.

" Perunat maassa saavat vielä kasvaa."