Syksyinen valo somasti leikittelee pienen pirtin punamultamaalisella seinällä.

Luo varjojaan vanhasta pihakoivusta ja kaatuneen

ja maatuneenkin vaahteran jälkikasvuston värikkäistä lehdistä.

Vanhan tuvan ikkunapuitteet ovat valkoiseksi maalatut uudelleen monta kertaa

ja kitti on kokenut pienimuotoisen eroosion vuosikymmenten saatossa.

Ikkunaruutuja on lapsuuskodista tutut kuusi kappaletta pystysuunnassa

ja lasi on senaikaista  "sekundääriä", josta ei reklamaatiota voisi tehdä.

Joka vuosi ikkunalla kukkii oikeat pelargoniat.

Valkoisten pitsiverhojen keskeltä tummanpunaisena

ne hyvin erottuvat ulospäin vanhankirkon raitilla matkaajille.

Kävelytie kulkee aivan rakennuksen vierustaa ja ikkuna on todella kaunis.

  Se kääntää varmasti ohikulkijan katseen itseensä.

Ikkunaan peilautuu upeasti vastapuolen puita,

varsinkin sinitaivas kuvastuu taustalta taianomaisesti siitä järvelle päin.

On hienoa, että tällaisia paikkoja löytyy

ja niitä suojellaan nykyajan rakennusten keskellä.