Enkeli lenteli, ilmoissa liiteli.

Alas katseli ja siellä huomasi

tuon kastepisaran, íhan pienen aivan.

Apilanlehdellä se värjötti siinä.

Suruissaan ja kovin kylmissänsä.

Enkeli pysähtyi, kastepisaralta kysyi:

Itketkö pieni olento, surullinen oletko ?

Tulee yöksi halla ja silloin taivasalla

saan pimeässä kyyhöttää, mua itkettää.

Älä huoli pikkuinen, odotahan hetkinen:

Loihdin sulle ystäviä, kirkkaita taivaan tähtösiä

kaveriksi koko yön. Katsohan, näet tähtivyön.

Tanssivat ne kaunihisti, karkeloivat iloisesti.

Kun saapuu aamunkoi, kuu-ukko se kuljettaa

tähtöset merten taa. Niitäkin alkaa nukuttaa.

Kun aurinko aamulla nousee, se lämpöä säteilee.

Kuivaa sun kyynelees, etkä muista edes itkenees !

Kaikki olikin vain unta. Yöllähän - totta vie -  satoikin lunta !