Tänään retki lepakkolaavulle,

tutulle Melkuttimen rannalle.

Taivas oli niin sininen,

ilma ihanan keväinen.

Tuulikin piti lupauksensa:

humisi vain hiljaa nuottejansa.

Omat puut aina mukana.

On kyllä aikas vaikeata,

jos ei saa syttyyn nuotiota

kun vajassa ei ole puita.

Kävelin rantoja, kuvailin,

hetkiä, retkiä muistelin.

Täällä niin monia kertoja

on kävelty, uitu, soudeltu.

 Kesän, talven kalasteltu.

Nuotiolla tehty ruokaa:

paistettu lettuja, makkaraa.

Keitetty usein  porokaffeet,

kera sen syöty hyvät appeet.

Rantapolut rakkaat tunnen,

kaikki puutkin rannan sen.

Nyt mukana lempimakkarat,

omatekemät sämpyläpizzat.

Kaakaota ja korvapuusteja.

Tässä on tarpeeksi makuja.

Ihana päivä, ihana ilma,

paras suunnitelma

tää oli tälle päivälle.

Kiitos kuuluu rakkaalle !