Otsa rypyssä, suu mutkalla,
ja niin pahalla päällä
kanto-akka maassa makaa.
Ukko-kanto reissulla
jossain Järvenpäässä
tuhlaa siellä rahojaan.
Ryyppää, pelaa, muutakin,
salaa kai harrastaakin.
Kunhan kotiin palajaa,
kaulin päähän kajahtaa.
Kuulee ukko kunniansa,
kauan hyvitellä muoriansa
saa se kotiaskareita tehden
ja anteeksi pyydellen
ennen kuin
yhteiselo taas kukoistaa.
Hetken aikaa ukko muistaa
asian tään, ja sitten unohtaa.
Reissujaan taas kohta jatkaa.
Kommentit