Virvelöimään kauniilla säällä,

Melkuttimen kirkkaille vesille.

Mentiin vanhalla " rupuliveneellä ."

se edellisviikolla käännetty oli esille.

Aikaa jo elänyt, mutta vielä kantaa

ja iloa useinkin se meille antaa.

Tunti, pari ensin uistellaan,

lahdenpukamassa hiljakseltaan.

Isäntä mua vähän opettaa,

saas nähdä kuinka se tehoaa.

Soudellaan hiljaa rantoja pitkin,

evästämään mennään niemeen nytkin.

Paistetaan makkarat, selkiä oiotaan,

sitten taas matkaa jatketaan.

Virvelinkäytössä en oo mä " haka ",

kokeillut vain muutaman kerran.

Kala kun nappas veneen taka

niin malttia tänään oli sen verran,

että ylös kelattua sen kyllä sain.

Ongelmat alkoivatkin sitten vain.

Kala seilasi virvelin päässä

ja isäntä väisteli saalista.

Ei taida tulla mitään tästä,

kaikki tää on yhtä vaikeeta.

Osuipa viehe koukkuineen,

isännän housunlahkeeseen.

Alkoipa " oikein totiset talkoot ",

ajatus yhtyi jo tuttuun pelkoon:

Irtoaako vai saksia tarvitaan,

hyvin kävi onneksi,

kiitos vaan,

sanoin rakkaalleni,

joka ymmärtää,

että emäntää

tilanne tällainen

ihan hirmuisesti

jännittää.

Ihan mukavan saaliin saimme

ahvenoitakin ihan kolme.

Suurin 39, kolmekytyhdeksän kokoa

Nokian saappaalla mitattuna.

( omani on 37 )

Huomenna sitten kalakeittoa,

kun ei kahta ilman kolmatta.

Siikojakin peräti yhdeksän,

karkuun pääsi mokoma toinen.

Tasakokoisia, kuvasta näethän

suurelle pannulle sopii moinen

kun pään ja hännän poistaa.

Voipihan ne myös savustaa.

Teenkin usein savukalatahnaa.

Olipa reissu taas mukava,

tullaanpa uudelleen huomenna !