20.päivä elokuuta 2015

Jos metsään tahdot lä'hteä nyt,

niin arvaan, ( et varmaakaan ) että yllätyt.

Et löydä sieltä sä sieni,

ainakaan tuoreita, eläviä.

Kovia, kokoon käpristyneitä

ja matojen, etanoiden syömiä.

Joitakin haperon "kankeita jämiä."

Niin on kuivaa kaikkialla,

 kaikki rikkoutuu askeleen alla.

Sammal murtuu, risut katkeamalla.

Kuivuus tuoksuu jännältä,

sen voi aistia ihan nenällä.

Luonto kaipaa nyt sadetta.

Pilvet,

kuunnelkaa sen toivetta.

Odotellaan niitä tattipoikia,

joita pikkutyttökin osaa poimia.

Kasvamaan siihen polun varrelle

ja kanttarelleja tutulle paikalle.

On kiva juttu elokuun helteet,

mutta keäinen pikkusade

ja pienet tuulenvireet:

ne on jotain aivan extraa

kun metsässä tallustaa.