Päivä lämmin, aurinkoinen, mieli avoin, iloinen.

Kaikki valmiina repussa, puut, puukko ym. matkassa.

Kotona tehty lettutaikina, ei unohdeta lättypannua.

Sitten menoksi Melkulle, kivalle päiväpiknikille !

Monta kertaa kesässä, käydään täällä järvellä.

Minä istun veneen kokkaan, ja soudetaan niemen nokkaan.

Se on meille tuttu paikka, siellä viihdymme, vaikka

usein jäljiltä muiden, on se kovin roskainen.

Puukassissa pikkuharava, ei se siellä paljon paina.

Siinä menee vain tuokio kun isäntä tekee nuotion.

Paistohomman hoitaa isäntä, minä vain käännän lättyä sitä.

Ajan myötä kehittynyt on taito, ei ihan oo varmaa vielä kääntöheitto.

Röpelöisiä ja rapsakoita, tulee lettuja ohuita, makoisia.

Paikalta kerätään mustikat, hillotaan sokerin kans.

Nautitaan rupattelun lomassa, kahvia odotellessa.

Sepä kiehahtaa ihan kohta, ja on se aivan totta,

että nokipannusta kun kahvin juo, ei parempaa ole se missään tuo.

Ilma on lämmin, mutta vesi on viileää. Uiminen silti on miellyttävää.

Sen jälkeen kasataan kamppeet, tarkistus: mukana kaikki romppeet.

Soudellaan rantoja, kuunnellaan kuikan huutoja.

Lumpeenlehdellä on rakkautta ja uskokaa:

Päivä on ollut aivan ihana !