Haaste 43. Joulukalenteri

Kävipä kivasti

kun Sisko keksi tuon Joulukalenteri-haasteen

tälle joulukuulle.

Tämä Joulukalenterini syntyi 2015 tammikuulla

vuosien saatossa saatujen joulukorttien keralla.

Käytän tilaisuutta ja tuon kootut tekstini tähän Siskon joulukalenteri-haasteeseen.

Kortteja katsellessani kävin mielessäni läpi omia joulumuistojani lapsuudesta

kuin myös elämäni muista jouluista.

 Mitä mieleeni tulikin korttien kuvista,

on kadoksissa ollut pikkuruinen " nimetön " tonttunen

niistä koonnut pieniä tarinoita tai runonpätkiä.

Hyvää joulunajan odotusta kaikille,

jotka blogissani vierailette !

Pieni tarina pienestä joulutontusta,

jolla ei ollut lainkaan nimeä. Miten sellaista pääseekään tapahtumaan, että joku voi jäädä ilman nimeä, mietti pieni tonttupoika surullisena ja hyljättynä. Mutta niin vain oli käynyt tälle tonttuselle. Se syntyi syyskuulla hetken innostuksen tuoksinassa, jäi loikoilemaan suuren lankavyyhtikassin päälle tekijänsä sängyn viereen joksikin aikaa. Odotteli joulua, mutta pitkästyi ja päätti mennä päikkäreille kassin pohjalle pehmeiden sukkalankojen keskelle. Nukkui niin sikeästi, ettei herännyt edes jouluaattonakaan. Joulun jälkeen joku penkoi kassia hakeakseen pienelle tytölle sukkalankaa, sellaista hempeää ja villaista kutoakseen pikkuruiset sukkaset pikkuruiselle " keväänsilmu-vauvalle." Sieltä se heräsi tuo pikkuinen tonttu, hieraisi sinisiä silmiään ja haukotteli pitkään ojoillessaan pikkuruisia jäseniään. Tonttunen, jolla ei ollut lainkaan nimeä. Nostin sen syliini ja sanoin: nyt pidetään pienet pirskeet ja keksitään sinulle nimi !

Siitä tuli

Oskari Olematon,

ja se saikin arvostetun tehtävän tässä Siskon joulukalenteri-haasteessa.

Oskari voi kertoilla pieniä juttuja ja tarinoita joulun ajasta.

Joulukuun 3.päivä

Kopioin tämän kesäisen tarinani Gynther-kukosta ja sen kahdesta kanasta tähän

ja kirjoitan sitten niiden joulutouhuista vähän lisää.

Kukon kanaset

 Nyt, armaat, rakkaat akkaseni,

tahdon viedä teidät ulkomaille.

Tutkimusmatkalle, ruokaretkelle,

oikein pihanympärysmatkalle.

Tutkitaan ensin kasvimaa,

sieltä matoja varmaan löytyy.

Jyviä, mistähän niitä saa,

sitä emännältä kysyä täytyy.

Onko muita ehdotuksia?

Kaakattakaa nyt vaihtoehtoja.

No, nyt pikapikaa pitäis päättää,

mihin sitä sitten mennään !

No, pihan perälle tietenkin,

pitäishän tuo kukon tietää.

Käynyt on siellä ennenkin,

nyt pitää  joutua, rientää.

Toukka tuolla, kärpänen

ja vielä sittisontiainen.

Siinä menyy hyvän lounaan,

pian kuvut täyteen saadaan.

Hernemaalla hyvät huvit,

siellä viivytäänkin pitkät tovit.

Kukko kanasiansa paimentaa,

hellästi kurilla niitä rakastaa.

Leikkimökin alla kylvetään

hiekkamullassa roppa  pestään

ja koko kanasen höyhenpuku.

Ohjelmassa vielä yksi luku.

Iltapesulle, ei mitään muttia,

pitää höyhenet, sulat sukia,

komentelee kukko akkojaan.

Onkohan se sovinisti ?

Ei, ei, hyvää tarkoittaa vaan

ja  kiekaisee kiitoksen

ilmoille kuuluvasti !

Nääs kauniinpia kananunia

näkee kun on puhtoinen.

Ja paremmin jaksaa munia,

talon emäntäkin tietää sen.

Jo alkavat painua silmäluomet,

väsymystä tuntevat kanaset

Kotiorrelle sinne, ylös lentäkää,

hetkeks tänne vahtimaan jään,

sanailee kukko nyt sävyisästi.

Kettu Keikura vaanii ilkeästi

se aina öisin pimeän aikaan.

Korkeutta lisännyt on aitaan

talon emäntä. Nyt turvaa on,

mutta kukko on silti levoton.

Emännän valvovan silmän alla

on kukon ja kanasten hyvä olla.

Lisäksi vahtii Mantakin pihaa,

ketun matkoihoinsa tuotapikaa

se ajaa, jos repo pihalle aikoo.

Manta ja kanaset toimeen tulloo

hyvin, kuin paita ja peppu.

Kaukana pysyköön kettu !

3.12.2015

Joulun alus touhuilua Napapiirin kanalassa

Joulun alla Joulupukin pajassa,

kiireet ajat on kanasilla.

Munia tarvitaan leipoessa,

kakkuja kiivaassa tahdissa,

leipoo tontut ja Joulumuori.

niitä onkin jo aika vuori,

odottamassa paketointia.

Pipareita ja pullapoikia,

myös lapset jouluksi tahtoo.

Ja kun saapuu ehtoo,

ovat tontturessut niin uupuneita,

että unissakin

  juoksee vain pullapoikia.

Kanaset ovat tonttujen hoidossa,

aamuin, illoin ne pitää ruokkia

ja aamuisin aikaisin herätä.

Munat pitää tietenkin kerätä.

Kiitokseksi muninnasta

kukko päätti juhlasta,

ihan pikkuisesta sellaisesta

järjestää kanasilleen.

Vaan meinas

mennä kaikki pieleen.

Kanasten  .... tanssi

Joulumuori ja joulupukki,

mukanaan joulupukin ukki

alas rappusia kanalaan

lähtivät  kanasten

pikkujoulua juhlimaan.

Kukko kurkku kipeänä

torkkui kopin yläorrella,

se kun oli näet flunssassa

eikä voinut edes kiekua

 pikkutipusille joululaulua.

Pyysi sitten pukkia avuksi,

kanalaan viulunsoittajaksi,

Pukilla oli viulu kainalossaan,

taitava hän sitä oli soittamaan.

Jouluvaarilla keppi turvanaan.

Joulumuori päätti ruveta laulamaan.

Joulupukki soiton aloitti

ja joulumuori opetella koitti

- arvaas mitä -

sitä huisinhauskaa .... tanssia.

Voi, muori osasi vain muorivalssia.

Tiedätkös,

mikä on kanasten joululaulu ?

" hei, tonttu-ukot hyppikää ".....

Ei, ei, ei se ole laulu tää.

Kanasten joululaulu oikea

on se tiputanssi kuuluisa.

Äitikananen sitten tanssin aloitttaa,

 kaakattaa, siipiänsä viuhuttaa

ylös alas, jalkojaan tepastellen.

Jouluvaari askeleita opetellen

joutuisasti lattialle rientää,

joulumuoria mukaansa pyytää.

Niin kepeästi nousi jalka ukin,

että unohti aivan koko kepin.

Muori mukaan innostuu,

taivahalle nousee kuu,

Nythän on joulu ja joulukuu,

ei kellään

saa olla mutrussa suu.

Voi sitä illan iloa, riemua,

mitä kanaset saivat kokea.

ja kukko oli niin iloissaan,

että kiekaisi kurkustaan,

matalan kukonkrookaisun:

Hyvää Joulua te kanaseni mun !

Joulukuun 2. päivä

Nyt meni iltaselle tämä homma, mutta Oskari Olematon sanoo,

että kaikki ei aina mene ihan kohilleen, joten luukku aukeaa nyt vasta.

Kukka-asetelma katinliekorkanssin keskell ja kynttilä siihen.

Joulunpunaa ja kuumaa glögiä kera vieraiden.

Tälle päivälle tuli rämmittyä pakkaskuivassa rantalepikossa,

josta löytyi mitä hauskempia juttuja ja väri-iloa vielä nytkin joulukuuulla.

Oskari on kiinnostunut kaikista pienistä asioista

ja odottelikin jo Ruskan kanssa rappusilla kotiintuloani.

Kuvia myöhemmissä postauksissa sitten !

Joulukuun 1.päivä

Eilen leivottiin pipareita oikein urakalla.  Oskari Olematon valvoi ikkunalaudalla,

ettei " pienen keväänsilmuvauvan " suukkoseen kovin paljon eksy piparitaikinaa.

8- kuisella vauvalla kun kaikki tahtoo mennä vielä suuhun,

mutta mukana leipomassa olivat innokkaasti tyttösen pienet kätöset.

Enkelimuotti kiinnosti kovasti,

" taikinaenkeli otti rennosti. "

Paistumaan se ei tykännyt,

lentämään vain olis lähtenyt.

Arvatkaas minne ?

Saatiin aikaiseksi kaikki tutut.

Metsäneläimet ja muutkin jutut.

Joulukuun 1.päivä

Oskari Olematon

haluaa pysyä vielä näkymättömänä jouluaattoon asti.

Joulua odotellessa

Tänään korvatunturilla

pidetään vielä hauskaa

Nyt alkaa joulunodotus

ja Pukilla jalka vippaa.

Tanssi Joulumuorin

kanssa on letkajenkkaa.

Sitten alkaa ahkerointi,

 lahjojenvalmistus

ja nikkarointi.

Nyt tontut

ei ehditä leikkiä hippaa.

On kiire valmiiksi kaikki saada

pukkia oottelee jo Sauli ja Saara.

pm -15