DSC09621.jpg

Kuuntelen vaiti vierestä,

sen kasvu alkaa pienestä.

Tiedätkö, oletkos kuullut:

minä olen aina luullut,

että hyvin niillä menee.

Siinä se nyt sinnittelee.

Usko pois huvikses,

minä kyllä tiedän sen.

Huhu lähtee liikkeelle,

se suuremmalle vaihteelle

siirtyy pienessä hetkessä,

mikä usein on totta tässä.

 

Kun uuden kohtaa kuulijan,

hän lisää asian muutaman.

Varman päälle kaikki tää,

se mielenkiinnon herättää.

Sitten ääneen siunaillaan,

pohditaan ja vatvotaan.

Vahingoniloa parhaimmillaan

" kuinkas minä sanoinkaan. "

 

 Vaan joskus tulee " jokulainen "

ja katkaiseekin siivet sen.

Loppuu lento lyhyeen,

huhun, ankan, valheen sen.

Jäljelle jää vain häpeä.

Tiedätkö,

mitä silloin pitää tehdä ?

Minun, sinun, hänen,

jotta voit pitää ystävän.

Silmiin katso ! Oikeasti,

kadu ja pyydä anteeksi !