Samassa vedessä

ne elelevät yhdessä

särki sekä siika.

"Kuin emäntä ja piika",

joku niin tokaisi,

mitä lie tarkoitti.

Kyljet samanlaiset,

kiiltävän hopeaiset.

Pilkkimiehen reikää

uivat ihmettemään

siinä rintarinnan jään alla.

Siialla on rinta rottingilla,

särki vaatimattomana,

mutta itsevarmana.

Tarttuu ottiin särki sitten

ja ukko hohkaa hetimitten:

 onkohan

tuolla särjellä,

noinkohan ???

Silmät on punaiset

aivan kuin krapulaisen,

ajattelee pilkkimies.

Oikeassako, kukaties ?

Särki ajattelemahan:

"Deekuiksi"

meitä ilkkuvat

kaikki nuo täällä.

Siikoja vain haluavat

äijät jään päällä.

Me kelpaamme kyllä

ainakin metsän eläimille,

ketuille ja korpeille.

Ollaan kultakaloja niille !

Tarttui sitten syöttiin siika,

komia kuin emäntä, ei kuin piika.

Isäntä katseli, käänti ja kehuskeli.

Valioluokkaa on tää epeli.

Kalan sitten perkasi kotona,

kiukkuinen purkaus, kironta.

Kala oli täynnänsä matoa.

Iljettävää ja ukkoa alkoi etoa.

Pois heitti siian, muisti särjen.

Suuttumusta uhkuen,

ylpeyttänsä katuen

päätti:

saunahan nyt tästä lähden.

en itke enää siian tähden.

Ei kelvannut siika variksille,

ei korpeille eikä edes ketuille.