Yksin kasvoit suruinesi,

siellä yksin itkit itkusi.

Synkkä metsä kotinasi,

vain yksi siellä ystäväsi.

Tuo ikivanha kuusi,

sun huoliasi kuunteli.

Syötävä sieni ole en,

kukaan mua poimien

ei koriinsa ota iloiten.

Täällä

näin joskus haikailen.

 Mutta,

enkö huomannutkaan,

montaa pientä asiaa,

mikä minua

täällä voi ilostuttaa.

Kun ympärillein katselen

niin näen ja koen sen.

Löytyy iloa täälläkin

polkua kulkee peuroja,

korpit " pitävät seuroja ".

Kurjet ruokailee pellolla,

 jussi loikkii ojanpenkalla.

Ja oksissa kuusen piipahtaa,

usein monta pientä laulajaa

visertäen, iloisesti livertäen.

Huomaankin nyt sen,

yksinhän täällä ole en !

******************

Kuvaajan kommentti:

Kauniiksi taikoi luonto tään,

sienen,

joka itki yksinäisyyttään.

Terälehdet niin sieviksi

ja niille niin hennon

pinkin väriksi !