Aikas pitkä " vanhapoika "
vielä se myrskyjä uhmaa.
Latvus kauan jo ollut poissa,
" jalkaakin kovasti kolottaa."
Tikkapoika sitä nakuttaa.
Oksilla ei enää istu teeret,
ei kuulu laulua peiponkaan.
Vierellä kasvaa männyt nuoret,
vanhalta voimaa ne kasvuunsa saa.
Tikka on sillä ainoa vieras,
kaveri, ystävä, uskollinen.
Vanhuus tullut,
nyt elämä on hauras
puun tuon uljaan mäntysen.
Se tietää, pian sen aikan on:
kaatua, maatua,
nukkua maaäidin syliin
ja unhohon.
Kommentit