Edit 15.10.2016

Kuvat on huonolaatuisia senaikaisella kameralla ja taidoilla otettuja

eikä niitä voi suurentaa blogissa.

Tyhjensin tänään päätyallasta ja mieleeni muistui Lennu ja Liina " kosioretkellä "

Kaivelin ekaa blogiani ja sen postauksista nostin esiin tään kuvasarjan vuodelta 2007 ja siirsin sen tänne blogiini.

Monet altaanreunan kavereista ovat vielä tallessa,jotkut ovat lähteneen naapurin koirun matkaan, joitakin löytyy Ruskan leikkikaveriksi nappaamana tontilta sieltä täältä.

Lennun ja Liinun kosiomatka

siirtyvät sisätiloihin autotalliin
ja seilaavat viimeistä kertaa suihkualtaassa tänä kesänä.

Vähän piristystä niiden iloksi
laitoin syksyn viime kukilla, krasseilla.

Allas puretaan ensikesänä ja laitetaan uuteen uskoon koko rinne,
joten reunat on jo karsittu osin.
Pehmennystä vähän keltaisista kultapiiskuista,
jotka nekin alkavat jo ruskistua kukittuaan koko syksyn.
Ja somistukseksi krassinkukkia, niin tulipa heille mukava olo, niinkuin minullekin.

Kuvasarja on pitkä siksi, että se jää muistoksi ennen uutta myllerrystä ensikeväänä



Lennulla ja Liinulla on pieni lautta,

  jolla he päädyn suihkualtaassa seilaavat koko kesän.



Joskus he rantautuvat, kun allasta putsataan kesän aikana.



Lennu soittelee armaalleen balalaikkaa



ja rakkaus näkyy heidän katseistaan.



Tämä aiemmin esitelty koiruli on kiva kaveri,

joka pitää vahtia  tontin rajalla altaan reunalla.



Muitakin kavereita on altaan ympärillä.



Lautta seilaa altaan suihkun

ja tuulen voimasta sinne tänne rannalta toiselle.



Tässä Pirkko-piikkislisko ja Mori-monni.



 Lennu ja Liinu käyvät tervehtimässä kaikki ystävänsä
 altaalla ennen talvensäilöön siirtymistä ja altaan tyhjentämistä.



Leikittelyn jälkeen krassit saivat jälkikäytön vielä
joksikin aikaa Hugon ja Helmin
NOKIHOVIN hirsikehikon somistuksena.

Toisen kierroksen leikittely näillä "kukkasilla"



Kukat rakennettu mustamarja-aronian lehdistä.



Oranssia, keltaisen eri sävyjä ja punaista.



Kuivan maan kala on noussut kivelle ottamaan aurinkoa,
se onkin koko entisen elämänsä maannut lammen pohjassa.



Veden ääntä liikkeessä ei väsy koskaan kuuntelemaan.



Illalla sininen valo loistaa kauniisti veden alta.



Mato Mainio nostaa päätään mullasta oikealla edessä olevan kukan luona.



Mori-monnilla on terävä otsapiikki, mutta se on tosi suloinen kaveri.



Välillä altaalla käy muitakin kavereita tervehtimässä heitä.



Naapurin Minni piipahtaa päivittäin...ja takatalon Kasperi,
joka tosin tykkää leikkiä meidän kanssa muualla.
Kantaa niitä milloin mihinkin jos ei talon emäntä aina huomaa sen pihalle tuloa.
Ei  emäntä ole Kasperille vihainen siitä, Kasperikin on kiva kaveri.



Lennu se jaksaa soitella serenadeja päivästä toiseen.



Auringonpaiste kimaltelee päivällä altaassa  taittaen valoa.
Myös öinen kuutamo on ihana näky.



Tässä olen MINÄ,  mato-Mainio.



Raukkautta todistaa monta ystävää.



kuten myös tämä minun "metsänvartija" -metsoni,
joka tutkailee tapahtumia seinustalla.



mutta nyt sekin halusi kuvaan muiden keralla.
Se ei ole syntynyt metsässä vaan arvattavasti veden alla.