Sydänhuoneeni rappusilla

Istahdan penkille varjoon, katson aurinkoon.

Auringonpaiste tuntuu ihanalta, mutta häikäisee.

Varjo suojaa paahteelta, sisinpäni tauon tarvitsee.

Sydänhuoneeni ovi on raollaan, sitä pitää tuulettaa.

Tälle päivälle molempia,

iloa ja kyyneleitä !

Huomenna ehkä säätä " tasaisempaa,"

vaikka hetken pilvipoutaa.

Toiveissa ainakin.

Mutta,

jokainen hetki on uusi alku.

Tulee mitä tuleekin.

ELÄMÄ on !

ps. kerran syvällä metsässä kulkeissain istahdin kannon nokkaan

ja kirjoitin näitä sanoja vanhaan kauppalappuun

Nöyrtyen keitän surujen porot,

ilolla täytän ryppyjen kolot.

Sumppikin maistuu silloin hyvältä

kun rattaanpyörät kulkee syvältä.

Eilen 2.1.2017

tehtiin ihana retki isännän ja Ruskan kaa Melkuttimelle ja Pilkuttimelle.

Kiersin tutut rannat ja kävin moikkaamassa Kuikka-Koposta !

Tässä hän on  !