Kesäkuussa satoi rakeita, räntää, vettä,

mutta aurinkokin paistoi välillä. Se siittä !

1-DSC00416.jpg

Lasse-liero oli ihastunut, ihan onnestansa hämillään nyt.

Lissu-lieron se oli kohdannut ja het treffeille sitä pyytänyt.

Multakasalla aamulla tavattiin, hetki siinä meni kun ujosteltiin,

mutta sitten oltiinkin jo kuin tutut. Löydettiin oikea sävel ja jutut.

Kotiinsa kumpikin luikersi, odottamaan treffejään illaksi.

Lasse murmikon kautta kasvimaalle, Lissu kannon juureen multakasalle.

Iltapäivällä tuli sadekuuro ja sitten paistoikin jo aurinko.

Lasse päätti oikotietä luikertaa, rakastuneena kun ei malttais odottaa.

Vaan mihin piinaa sulho joutui, melkein kuolemaksi tuo koitui.

Aurinko asfaltin oli kuivannut ja siksi se soraiseksi muuttunut.

Pienen pienin murusin, mutta niin terävin, piikkisin

oli koko katu päällystetty. Sitä ei Lasse lähtiessään lie miettiny

ainakaan loppuun asti. Se kun aatteli pääsevänsä Lissun luo nopsasti.

1-DSC00368.jpg

Toisella puolen kadun, ootteli tytteli tään sadun

niin innoissansa ystäväänsä. Ei uskonut sitten näkemäänsä !

Yltäpäältä oli Lasse hiekassa, onneton ja mieli alamaissa.

Mutta Lissu-lieron nähdessään, herkes kipu, sai hymyämään.

Lammikkoon tuohon pieneen, aivan kotikantoni viereen

mene siihen kylpemään niin sitten vasta lääkitään.

Lipesi Lasse lammikkoon. Kato nyt, tässä mä oon !

Voi rakas, kultani mun. Fakiirini, urhea, oon kokonaan sun !

Luikersivat leskenlehdelle ja vannoivat valan rakkaudelle.

Sen pituinen tämä tähän asti !